Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse
CZ Izaz Asayl
† 18.06.2014, 27v
Kuvat © Vikarus
Virallinen nimi / lempinimi: CZ Izaz Asayl / Asa Sukupuoli: ori Rekisterinumero: VH13-003-0129 Säkäkorkeus: 152cm Rotu: arabialainen täysiverinen (domestic) |
Maahantuoja: Maggie Omistaja: Kolibri (VRL-12569) / Yksityistalli Hummingbird Kasvattaja: Cantara Zogby, Kazakstan (evm) Syntynyt: 29.03.2012 * Koulutus: VaA / re 100cm / me 100 cm |
* VHKR-ikääntyminen. Täyttänyt 3 vuotta 29.06.2012.
Luonnekuvaus
Herkkä ja tulinen Asa ei todellakaan ole se tallin kiltein ja helpoin hevonen, jota pikkulapsetkin voivat hoitaa. Se kuuluu enemmänkin niihin hevosiin, joita hoitajat ja työntekijät karttavat mielellään. Ori on todella itsepäinen ja se tietää montakin temppua, jolla hoitajan taikka ratsastajan pinnaa voi koetella. Joskus olenkin miettinyt, että miksi ihmeessä hankinkaan itselleni hermoheikon, suurimmilta osin venäläiset sukujuuret omaavan arabiorin... mutta Asassa on vain jotain kiehtovaa kaiken sen kovapäisyyden ja vaikeuden alla.
Ratsastaminen Asalla on aina hyvin mielenkiintoista, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan. Joskus ori saattaa olla rauhallisempi, mutta yleensä se on kuin tulisilla hiilillä. Raipan käytön saa tämän orin kanssa unohtaa aivan täysin, kun joskus tuntuu että kevyet pohje-avutkin ovat aivan liikaa. Oria on vaikea saada rauhoittumaan. Asa lipsuu todella herkästi ravista laukalle. Se on aina yhtä itsepäinen, eikä se useimmiten suostu kääntymään voltille kun sitä rauhoittelee. Joskus ei auta muuta kuin antaa sen laukata intonsa pois. Saattaa joskus myös ilmaista mielipiteensä pukittamalla. Pitkäpinnaisuus ja määrätietoisuus kumminkin palkitaan aina välillä, sillä Asa on todella hieno ratsu, kun vain kaikki palaset saa loksahtamaan paikalleen. Asan kanssa ei kannata lähteä yksin maastoon. Seuraksi kannattaa valita joku hieman rauhallisempi hevonen. Orilla on kauniit, ilmavat liikkeet, ja se suoriutuu yhtä hyvin sekä kouluradalla, esteillä ja maastoesteillä. Asa on kaiken muun lisäksi myös hieman säikky, joten kisatilanteet tämän orin kanssa eivät ole helppoja. Useimmiten ei voi toivoa muuta, kuin että orilla olisi hyvä päivä, ja uskoa että kaikki sujuu hyvin.
Hoidettaessa Asa ei poikkea paljon sen totutusta käyttäytymisestään. Sille on jäänyt joitakin pahoja tapoja Kazakstanin ajoiltaan, joita ei olla saatu kitkettyä pois. Asa pullistelee satulavyötä laittaessa ja kuolaimia se ei ottaisi suuhunsa millään. Asaa ei voi hoitaa käytävällä, sillä se osaa avata tallisolmun ja tajuaa myös lähteä karkuun sen jälkeen. Uskokaa vain, sen kiinniotto ei ole helppoa... Usein Asa myös tepastelee hoitaessa paikoillaan ja tykkää räpeltää hoitajansa takin- tai paidanhelman kanssa, määränpäänään vain hoitajansa ärsyttäminen. Oria on hankala taluttaa, sillä se alkaa lähes aina vetämään voimakkaasti, ja Asaa on hankala saada tarvittaessa pysähtymään.
Ratsastaminen Asalla on aina hyvin mielenkiintoista, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan. Joskus ori saattaa olla rauhallisempi, mutta yleensä se on kuin tulisilla hiilillä. Raipan käytön saa tämän orin kanssa unohtaa aivan täysin, kun joskus tuntuu että kevyet pohje-avutkin ovat aivan liikaa. Oria on vaikea saada rauhoittumaan. Asa lipsuu todella herkästi ravista laukalle. Se on aina yhtä itsepäinen, eikä se useimmiten suostu kääntymään voltille kun sitä rauhoittelee. Joskus ei auta muuta kuin antaa sen laukata intonsa pois. Saattaa joskus myös ilmaista mielipiteensä pukittamalla. Pitkäpinnaisuus ja määrätietoisuus kumminkin palkitaan aina välillä, sillä Asa on todella hieno ratsu, kun vain kaikki palaset saa loksahtamaan paikalleen. Asan kanssa ei kannata lähteä yksin maastoon. Seuraksi kannattaa valita joku hieman rauhallisempi hevonen. Orilla on kauniit, ilmavat liikkeet, ja se suoriutuu yhtä hyvin sekä kouluradalla, esteillä ja maastoesteillä. Asa on kaiken muun lisäksi myös hieman säikky, joten kisatilanteet tämän orin kanssa eivät ole helppoja. Useimmiten ei voi toivoa muuta, kuin että orilla olisi hyvä päivä, ja uskoa että kaikki sujuu hyvin.
Hoidettaessa Asa ei poikkea paljon sen totutusta käyttäytymisestään. Sille on jäänyt joitakin pahoja tapoja Kazakstanin ajoiltaan, joita ei olla saatu kitkettyä pois. Asa pullistelee satulavyötä laittaessa ja kuolaimia se ei ottaisi suuhunsa millään. Asaa ei voi hoitaa käytävällä, sillä se osaa avata tallisolmun ja tajuaa myös lähteä karkuun sen jälkeen. Uskokaa vain, sen kiinniotto ei ole helppoa... Usein Asa myös tepastelee hoitaessa paikoillaan ja tykkää räpeltää hoitajansa takin- tai paidanhelman kanssa, määränpäänään vain hoitajansa ärsyttäminen. Oria on hankala taluttaa, sillä se alkaa lähes aina vetämään voimakkaasti, ja Asaa on hankala saada tarvittaessa pysähtymään.
Sukutaulu
i. Bespokoystvo Bylo (evm) | ii. Elegantnyye Zaklinatel' (evm) | iii. Nombres Caballo Árabe (evm) |
iie. Le Buachaill (evm) | ||
ie. Otkladyvat' (evm) | iei. Retourner 49 (evm) | |
iee. Je Veux Une Maison (evm) | ||
e. Plachushchiy Melek (evm) | ei. YA Skazhu (evm) | eii. Puha Norr (evm) |
eie. Yyngʻr Varṣa (evm) | ||
ee. Mesto Formé (evm) | eei. Kāryamukti (evm) | |
eee. Nīcē Banda (evm) |
Jälkeläiset
s. 11.09.2013 / o. TAL Abu Bakr (e. Daliyah ox)
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Mahdollisten tarinakisojen tehtävänannot ja suoritukset löytyvät Asan päiväkirjasta.
KRJ (72 sijoitusta)
22.04.2013 | Taavilan Suomenhevoset | VaA | 5/50 25.04.2013 | Akileya | VaA | 2/30 25.04.2013 | Raivio | VaA | 2/40 26.04.2013 | Akileya | VaA | 3/30 27.04.2013 | Lashraelin talli | VaA | 1/29 03.05.2013 | Kilpailukeskus Stewart | VaA | 5/40 05.05.2013 | Kilpailukeskus Stewart | VaA | 2/40 06.05.2013 | Hafli | VaA | 5/32 06.05.2013 | Kilpailukeskus Stewart | VaA | 2/40 07.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | VaA | 2/32 10.05.2013 | Duren | VaA (väh. 6-vuotiaat hevoset) | 2/31 10.05.2013 | Kilpailukeskus Stewart | VaA | 2/40 11.05.2013 | Suprant | VaA | 6/50 13.05.2013 | Yksityistalli Hummingbird | VaA | 1/18 13.05.2013 | Yksityistalli Hummingbird | VaA | 3/18 14.05.2013 | Yksityistalli Hummingbird | VaA | 4/18 21.05.2013 | Juksula | VaA | 2/53 23.05.2013 | Juksula | VaA | 2/53 24.05.2013 | Juksula | VaA | 5/53 26.05.2013 | Lashraelin talli | VaA | 2/23 26.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | VaA | 3/50 26.05.2013 | Tahti | VaA | 4/30 27.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | VaA | 6/50 29.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | VaA | 1/50 30.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | VaA | 2/50 30.05.2013 | Tahti | VaA | 1/31 31.05.2013 | Tahti | VaA | 5/31 01.06.2013 | Taavilan Suomenhevoset | VaA | 3/50 01.06.2013 | Waldweg | VaA | 1/13 01.06.2013 | Yksityistalli Hummingbird | VaA | 5/25 02.06.2013 | Taavilan Suomenhevoset | VaA | 6/50 04.06.2013 | Tahti | VaA | 4/30 09.06.2013 | Tahti | VaA | 5/30 09.06.2013 | Zurück | VaA | 2/50 10.06.2013 | Zurück | VaA | 7/50 12.06.2013 | Sakasti | VaA | 4/30 13.06.2013 | Sakasti | VaA | 2/30 14.06.2013 | Cheval Delamer | VaA | 3/5, suoritettu tarinalla! 17.06.2013 | Tuuliharja | VaA | 5/40 19.06.2013 | Konkkaronkka | VaA | 2/40 29.06.2013 | al Najya | VaA | 3/24 29.06.2013 | Bellgrove | VaA | 3/30 30.06.2013 | Bellgrove | VaA | 3/30 01.07.2013 | Demo Yozora | VaA | 2/32 01.07.2013 | Hirttivaara | VaA | 5/43 25.07.2013 | Yksityistalli Hummingbird | VaA | 4/17 31.07.2013 | Whitebridge | VaA | 1/37 28.08.2013 | al Najya | VaA | 2/17 15.09.2013 | Minnantila | VaA | 2/36 19.09.2013 | Yksityistalli Hummingbird | VaA | 4/19 20.09.2013 | Maudire | VaA | 5/40 20.09.2013 | Yksityistalli Hummingbird | VaA | 3/19 21.09.2013 | Susiraja | VaA | 3/30 21.09.2013 | Takamaiden Suomenhevoset | VaA | 7/50 28.12.2013 | Satulinna | VaA | 5/40 19.04.2014 | Lowland Stud | VaB | 5/40 16.05.2014 | Yksityistalli Hummingbird | VaB | 6/40 23.05.2014 | Team Obnoxious | VaB | 6/40 25.05.2014 | Lowland Stud | VaB | 3/40 27.05.2014 | O'Polo Warmbloods | VaB | 2/40 28.05.2014 | Lowland Stud | VaB | 6/40 28.05.2014 | Lowland Stud | VaB | 6/40 29.05.2014 | Windsor Acres | VaB | 5/30 31.05.2014 | Odelie's Loves | VaB | 7/50 01.06.2014 | Fiktio | VaB | 5/60 02.06.2014 | Odelie's Loves | VaB | 3/50 04.06.2014 | Fiktio | VaB | 3/60 04.06.2014 | Koivumäki | VaB | 5/30 04.06.2014 | Odelie's Loves | VaB | 6/50 06.06.2014 | O'Polo Warmbloods | VaB | 6/40 14.06.2014 | al Najya | VaB | 6/60 15.06.2014 | al Najya | VaB | 7/60 |
ERJ (17 sijoitusta)
29.04.2013 | Taavilan Suomenhevoset | 100cm | 5/50 03.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | 100cm | 6/50 04.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | 100cm | 6/50 05.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | 100cm | 5/50 07.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | 100cm | 5/50 08.06.2013 | Riiviöt | 100cm | 5/50 09.06.2013 | Riiviöt | 100cm | 4/50 10.06.2013 | Riiviöt | 100cm | 2/50 21.06.2013 | Yksityistalli Hummingbird | 100cm | 1/30 26.08.2013 | al Najya | 100cm | 3/26 03.01.2014 | Satulinna | 100cm | 5/42 04.01.2014 | Kilpailukeskus Ginger | 100cm | 8/70 07.01.2014 | Kilpailukeskus Ginger | 100cm | 5/70 08.01.2014 | Kilpailukeskus Ginger | 100cm | 2/70 24.01.2014 | Yksityistalli Hummingbird | 100cm | 1/32 18.05.2014 | Moondance | 100cm | 5/40 21.05.2014 | Moondance | 100cm | 5/40 KERJ (5 sijoitusta) 12.05.2013 | Kisatalli Carbonara | helppo | 3/30 30.05.2013 | Taavilan Suomenhevoset | helppo | 5/36 04.06.2013 | KK Bailador | helppo | 2/40 07.06.2013 | KK Bailador | helppo | 2/40 20.06.2013 | Yksityistalli Hummingbird | helppo | 2/16 07.05.2014 | Yksityistalli Hummingbird | helppo | 2/30 VMRJ (20 hyväksyttyä tulosta, pistetilanne: 61p) 01.12.2013 | Projekti Feia | 15km ihanneaika | 13/30 (1p) 04.12.2013 | Scandic Stables | 15km ihanneaika | 14/30 (1p) 14.12.2013 | Ryövärin Ratsutila | 15km ihanneaika | 8/18 (3p) 16.12.2013 | Zurück | 15km ihanneaika | 11/26 (1p) 31.12.2013 | Kenston | 15km ihanneaika | 11/26 (1p) 01.01.2014 | Beinir | 15km ihanneaika | 4/15 (7p) 20.01.2014 | VRKK | 15km ihanneaika | hyl. 21.01.2014 | VRKK | 15km ihanneaika | 4/30 (7p) 22.01.2014 | VRKK | 15km ihanneaika | 19/30 (1p) 23.01.2014 | Beinir | 15km ihanneaika | hyl. 23.01.2014 | VRKK | 15km ihanneaika | 24/30 (1p) 24.01.2014 | VRKK | 15km ihanneaika | 16/30 (1p) 02.02.2014 | Northward | 15km ihanneaika | 21/30 (1p) 09.02.2014 | Beinir | 30km ihanneaika | hyl. 12.02.2014 | Suomarja | 15km ihanneaika | hyl. 25.02.2014 | Beinir | VMRJ CUP 30km ihanneaika | 10/51 (2p) 21.03.2014 | Yksityistalli Hummingbird | 30km ihanneaika | 15/22 (1p) 30.03.2014 | Beinir | VMRJ CUP 30km ihanneaika | 22/46 (2p) 26.04.2014 | Micram Raceponies | 30km ihanneaika | 6/11 (5p) 29.04.2014 | Yksityistalli Hummingbird | 30km ihanneaika | 3/5 (3p) 30.04.2014 | Beinir | VMRJ CUP 30km ihanneaika | 7/24 (8p) 01.05.2014 | Kisakeskus Lapland | 30km ihanneaika | 3/11 (8p) 16.05.2014 | Suopöllö | 30km ihanneaika | 10/14 (1p) 26.05.2014 | Marvellous Herrings | 30km ihanneaika | 5/11 (6p) 30.05.2014 | Projekti Feia | VMRJ CUP 30km ihanneaika | hyl. 01.06.2014 | Temareef Arabians | 30km ihanneaika | hyl. 11.06.2014 | Yksityistalli Hummingbird | 30km ihanneaika | hyl. |
Päiväkirja&valmennukset
01.04.2014 | villit koulukilpailut Sigmassa, taso VaA, sija 2/2 | kirjoittanut Kolibri
Tehtävänanto: Kisahoitajasi on sairastunut pahaan flunssakuumeeseen ja ilmoittaa siitä sinulle edellisenä iltana. Kovista yrityksistä huolimatta et saa ketään tuuraamaan häntä, vaan joudut ottamaan mukaan kisahoitajaksi hevosista mitään tietämättömän äitisi/poikaystäväsi. Miten tehtävä sujuu, meneekö koko kisapäivä pilalle vai onko uuden kisahoitajasi suoritus jopa hyväksi luettava?
Toteutus: Proosamuotoinen teksti, runo, facebook-päivitys, max 1 A4
Olipa mielenkiintoinen kisareissu tänään! Katariina ei päässyt tällä kertaa mukaan (parane pian!), joten oli pakko ottaa äiti kisahoitajaksi. Olihan varsinainen farssi aivan alusta alkaen. Asa veti taas kaikki perinteiset temput, ja äidin uusi Haltin ulkotakki sai aikamoista kyytiä. Pakko kuitenkin nostaa äidille hattua yrittämisestä - seuraavalla kerralla osaat ehkä pitää rimpuilevan orin paikallaan, ja laittaa sen vahingossa mukaan tulleen pinkin satulahuovan sijaan Asalle sen valkoisen kouluhuovan.
Tehtävänanto: Kisahoitajasi on sairastunut pahaan flunssakuumeeseen ja ilmoittaa siitä sinulle edellisenä iltana. Kovista yrityksistä huolimatta et saa ketään tuuraamaan häntä, vaan joudut ottamaan mukaan kisahoitajaksi hevosista mitään tietämättömän äitisi/poikaystäväsi. Miten tehtävä sujuu, meneekö koko kisapäivä pilalle vai onko uuden kisahoitajasi suoritus jopa hyväksi luettava?
Toteutus: Proosamuotoinen teksti, runo, facebook-päivitys, max 1 A4
Olipa mielenkiintoinen kisareissu tänään! Katariina ei päässyt tällä kertaa mukaan (parane pian!), joten oli pakko ottaa äiti kisahoitajaksi. Olihan varsinainen farssi aivan alusta alkaen. Asa veti taas kaikki perinteiset temput, ja äidin uusi Haltin ulkotakki sai aikamoista kyytiä. Pakko kuitenkin nostaa äidille hattua yrittämisestä - seuraavalla kerralla osaat ehkä pitää rimpuilevan orin paikallaan, ja laittaa sen vahingossa mukaan tulleen pinkin satulahuovan sijaan Asalle sen valkoisen kouluhuovan.
18.11.2013 | marrasmaasto Metsälammen Ratsutallilla | kirjoittanut Kolibri
Viileä syystuuli pureutui luihin ja ytimiin asti, eivätkä paksu talviratsastustakki ja mummon kutomat villasukat olleet ollenkaan liikaa. Asa oli tapansa mukaan pirteällä päällä - se tepasteli allani malttamattomana, eikä olisi ollenkaan halunnut pysyä paikallaan. Toruin oria pari kertaa kipakammin toivoen samalla, että retki sujuisi ilman suurempia kiukutteluita. Onneksi mukana oli muitakin ratsukoita, niin Asa pysyisi todennäköisemmin ihan hyvin käsissä.
Lopulta lähdimme matkaan Metsiksen pihalta. Olimme Asan kanssa jonon alkupäässä. Ori olisi halunnut mennä kovempaa, joten sain pidätellä sitä ihan kunnolla. Hetken kävelyn jälkeen saavuimme niitylle, ja saimme käskyn nostaa laukan. Asahan tästä vasta riemastuikin! Ori puski eteenpäin kuin mikäkin höyryjuna, kun letkamme laukkasi niityn halki. Metsiksen naapuritalli alkoi häämöttää, ja Sanna pyysi meitä hidastamaan raviin. Asa oli asiasta eri mieltä, ja se kiilasi ensimmäiset ratsukot ja jatkoi laukkaansa hurjaa vauhtia. Kirosin ratsuni mielessäni sadannen kerran maanrakoon, kunnes lopulta sain sen hidastamaan käyntiin.
"Kaikki ok!" huikkasin takana tuleville, ja nolona palasin omalle paikalleni jonoon. Seuraava ravipätkä meni onneksi rauhallisesti, mutta sillalle saapuessa ori löi jarrut pohjaan. Sain patistella sitä hetken aikaa eteenpäin, kunnes se suostui ylittämään sillan nätisti.
Suurin osa ryhmästä päätti hypätä pienen joen ylitse, mutta minä kiersin Asan kanssa tien kautta. Ori puuskui tyytyväisenä, ja hirnui kovaäänisesti eri reittiä meneville lajitovereilleen. Pyöräytin silmiäni huvittuneena. Jatkoimme matkaa rauhallisesti kävellen Mansikkapolun ja Mansikkaniityn kautta takaisin Metsiksen pihalle, ja Asa käyttäytyikin koko loppumatkan erittäin mallikkaasti. Pihaan saapuessa taputin oria kevyesti kaulalle, nousin selästä, ja hoidin orin kuntoon tallissa. Asa näytti olevan oikein tyytyväinen pieneen maastoretkeemme, vaikka mukaan mahtuikin pari pientä välikohtausta!
Viileä syystuuli pureutui luihin ja ytimiin asti, eivätkä paksu talviratsastustakki ja mummon kutomat villasukat olleet ollenkaan liikaa. Asa oli tapansa mukaan pirteällä päällä - se tepasteli allani malttamattomana, eikä olisi ollenkaan halunnut pysyä paikallaan. Toruin oria pari kertaa kipakammin toivoen samalla, että retki sujuisi ilman suurempia kiukutteluita. Onneksi mukana oli muitakin ratsukoita, niin Asa pysyisi todennäköisemmin ihan hyvin käsissä.
Lopulta lähdimme matkaan Metsiksen pihalta. Olimme Asan kanssa jonon alkupäässä. Ori olisi halunnut mennä kovempaa, joten sain pidätellä sitä ihan kunnolla. Hetken kävelyn jälkeen saavuimme niitylle, ja saimme käskyn nostaa laukan. Asahan tästä vasta riemastuikin! Ori puski eteenpäin kuin mikäkin höyryjuna, kun letkamme laukkasi niityn halki. Metsiksen naapuritalli alkoi häämöttää, ja Sanna pyysi meitä hidastamaan raviin. Asa oli asiasta eri mieltä, ja se kiilasi ensimmäiset ratsukot ja jatkoi laukkaansa hurjaa vauhtia. Kirosin ratsuni mielessäni sadannen kerran maanrakoon, kunnes lopulta sain sen hidastamaan käyntiin.
"Kaikki ok!" huikkasin takana tuleville, ja nolona palasin omalle paikalleni jonoon. Seuraava ravipätkä meni onneksi rauhallisesti, mutta sillalle saapuessa ori löi jarrut pohjaan. Sain patistella sitä hetken aikaa eteenpäin, kunnes se suostui ylittämään sillan nätisti.
Suurin osa ryhmästä päätti hypätä pienen joen ylitse, mutta minä kiersin Asan kanssa tien kautta. Ori puuskui tyytyväisenä, ja hirnui kovaäänisesti eri reittiä meneville lajitovereilleen. Pyöräytin silmiäni huvittuneena. Jatkoimme matkaa rauhallisesti kävellen Mansikkapolun ja Mansikkaniityn kautta takaisin Metsiksen pihalle, ja Asa käyttäytyikin koko loppumatkan erittäin mallikkaasti. Pihaan saapuessa taputin oria kevyesti kaulalle, nousin selästä, ja hoidin orin kuntoon tallissa. Asa näytti olevan oikein tyytyväinen pieneen maastoretkeemme, vaikka mukaan mahtuikin pari pientä välikohtausta!

© Israel Defense Forces (CC BY-NC 2.0)
14.06.2013 | KRJ:n alaiset tarinakilpailut Cheval Delamerissa, taso VaA, sija 3/5 | kirjoittanut Kolibri
Luokka 4: Vaativa A (tarinaluokka, tuomari Diamonte)
Kuvamysteeri. Miten kuva liittyy suoritukseesi?
Olin päättänyt kokeilla jotain, mitä en yleensä tee, nimittäin maastossa lämmittelyä. Tiesin, että varsinkin Asan kanssa se olisi erittäin riskialtista hommaa - ori kun ei todellakaan ole mistään helpommasta päästä, vaan kuumuu helposti ja säikkyy maastossa vaikka ja mitä. Mutta mitä muutakaan olisin voinut, kun kisapaikan verryttelykenttä oli aivan täynnä?
Noh, ideanihan oli tuhoon tuomittu jo ensimmäisistä hetkistä alkaen. Asa steppaili ympäriinsä hermostuneena, pyri koko ajan menemään kovempaa eikä totellut käskyjäni. Lopulta hermostuin, ja ilmeisesti annoin pohkeita hieman liian lujaa, sillä ori lähti täyttä laukkaa eteenpäin pitkin peltoa reunustavaa tietä. Mikään ei tuntunut auttavan. Kirosin tyhmyyttäni ja kärsimättömyyttäni. Olisi vain pitänyt jäädä kentän laidalle kiltisti odottamaan....
Asa kumminkin pysähtyi kuin seinään, ja meinasinkin lentää alas orin selästä. En ensin tajunnut pysähdyksen syytä, kunnes aloin kuulla kovaa meteliä ja käänsin katseeni vasemmalle. Sieltähän se jyräsi, armeijan panssarivaunu kera kahden maastopukuisen miehen. Miesten ilmeet olivat todellakin näkemisen arvoiset, kun he pyyhälsivät ohitsemme ja tuijottivat minua ja hevostani epäuskon vallassa. Kenellekkään ei oltu taidettu ilmottaa, että armeija pitäisi harjoituksiaan tallin läheisyydessä juuri kisaviikonloppuna...
Ja aivan yhtä hölmistyneitä oltiin kisapaikalla, kun palasin derbykentälle noin vartin myöhässä. Kukaan ei uskonut kertomustani armeijan miehistä. Pääsimme silti Asan kanssa kentälle viimeisinä, vaikka tuomarit katsoivatkin minua paheksuen. Rata ei todellakaan sujunut hyvin, mutta ainakin minulle jäi päivästä käteen tarina, jota voin kertoa eteenpäin illanistujaisissa, valmennuksissa ja tulevissa kisoissa!
Luokka 4: Vaativa A (tarinaluokka, tuomari Diamonte)
Kuvamysteeri. Miten kuva liittyy suoritukseesi?
Olin päättänyt kokeilla jotain, mitä en yleensä tee, nimittäin maastossa lämmittelyä. Tiesin, että varsinkin Asan kanssa se olisi erittäin riskialtista hommaa - ori kun ei todellakaan ole mistään helpommasta päästä, vaan kuumuu helposti ja säikkyy maastossa vaikka ja mitä. Mutta mitä muutakaan olisin voinut, kun kisapaikan verryttelykenttä oli aivan täynnä?
Noh, ideanihan oli tuhoon tuomittu jo ensimmäisistä hetkistä alkaen. Asa steppaili ympäriinsä hermostuneena, pyri koko ajan menemään kovempaa eikä totellut käskyjäni. Lopulta hermostuin, ja ilmeisesti annoin pohkeita hieman liian lujaa, sillä ori lähti täyttä laukkaa eteenpäin pitkin peltoa reunustavaa tietä. Mikään ei tuntunut auttavan. Kirosin tyhmyyttäni ja kärsimättömyyttäni. Olisi vain pitänyt jäädä kentän laidalle kiltisti odottamaan....
Asa kumminkin pysähtyi kuin seinään, ja meinasinkin lentää alas orin selästä. En ensin tajunnut pysähdyksen syytä, kunnes aloin kuulla kovaa meteliä ja käänsin katseeni vasemmalle. Sieltähän se jyräsi, armeijan panssarivaunu kera kahden maastopukuisen miehen. Miesten ilmeet olivat todellakin näkemisen arvoiset, kun he pyyhälsivät ohitsemme ja tuijottivat minua ja hevostani epäuskon vallassa. Kenellekkään ei oltu taidettu ilmottaa, että armeija pitäisi harjoituksiaan tallin läheisyydessä juuri kisaviikonloppuna...
Ja aivan yhtä hölmistyneitä oltiin kisapaikalla, kun palasin derbykentälle noin vartin myöhässä. Kukaan ei uskonut kertomustani armeijan miehistä. Pääsimme silti Asan kanssa kentälle viimeisinä, vaikka tuomarit katsoivatkin minua paheksuen. Rata ei todellakaan sujunut hyvin, mutta ainakin minulle jäi päivästä käteen tarina, jota voin kertoa eteenpäin illanistujaisissa, valmennuksissa ja tulevissa kisoissa!
11.06.2013 | päiväkirja | kirjoittanut Kolibri
Asalla on ollut aika kiivas kisatahti viime aikoina, joten tänään päätin ottaa orin kanssa rennosti. Suunnitelmissa oli käydä rentouttavalla maastoretkellä kauniina kesäpäivänä. Olin kutsunut hyvän ystäväni tallille, sillä orin kanssa ei voi yksin lähteä maastoon. Hevosseuraksi lähti aina yhtä luotettava ja maastovarma Lellu-neiti.
Noh, koska on kyse Asasta, niin kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Orin nappaaminen tarhasta ei ollutkaan mikään helppo juttu, vaan se suorastaan piruillakseen juoksutti minua ympäri tarhaa - ja pysähtyi vasta sitten, kun kompastuin omiin jalkoiheni. Kiroillen talutin orin talliin. Talutusmatka sentään sujui asiallisesti, enkä joutunut kuin kerran pysähtymään ja neuvottelemaan orin kanssa kulkusuunnastamme. Talutin Asan karsinaan samalla kun se ilmoitti koko tallille olemassaolostaan. Pyöräytin silmiäni samalla kun sidoin orin kiinni karsinaan, laitoin oven kiinni ja kävin hakemassa sen varusteet. Olin juuri pari päivää sitten ostanut Asalla uuden, kauniin tummansinisen neliöhuovan, ja huoltanut sen satulan kiiltävään kuntoon. Harjaus sujui ongelmitta ja Asa jopa pysyi suurimman osan ajasta paikoillaan. Satulavyön kiristäminen ja suitsien laittaminen oli tuttuun tyyliin vaikeaa puuhaa, mutta siitäkin selvittiin lopulta.
Nousin selkään tallin pihalla, ja otimme kaverini kanssa suunnaksi läheisessä metsässä sijaitsevan ratsastuspolun. Asa pysyi alkumatkan rauhallisena, ja elättelin mielessäni toivoa, että myös loppumatka sujuisi ilman sen suurempia konflikteja. Hetken rauhallisen köpöttelyn jälkeen aloimme lisätä vauhtia, ja etenimme metsäpolkua reippaassa ravissa. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi, ilma oli mitä mainioin. Valitettavasti Asa päätti säikähtää jotain metsästä kantautuvaa rasahdusta, ja lähtikin laukkaamaan täyttä vauhtia eteenpäin. Kuulin ystäväni hölmistyneen huudahduksen, samalla kun puut vilahtelivat silmissäni. Lopulta sain orin vakuutettua siitä, että vaaratilanne oli ohi, ja onnistuin pysäyttämään sen polulle. Ystäväni otti minut kiinni Lellun kanssa, ja jatkoimmekin loppumatkan rauhallisessa vauhdissa.
Loppuretki sujuikin rauhallisesti, ja tunsin kuinka Asa rentoutui ja nautti rauhallisesta tahdista. Se käyttäytyi tallissakin varsin mallikkaasti, ja annoin sille pari porkkananpalaa herkuksi. Kävellessäni takaisin tilan päärakennukselle päätin, että tälläisiä retkiä pitäisi tehdä useampiakin!
08.06.2013 | kouluvalmennus | valmentajana Helena, Vaahterapolku
Taisi tämä herra hieman seota kaikista tammoista, jotka olivat samalla kentällä pakertamassa koulukuvioita. Ratsastajalla oli hieman tekemistä, että saisi ratsunsa kuulolle, mutta kun se onnistui, kuoriuiti Asasta mainio kouluratsu. Sille ei todellakaan tarvinnut ”kovakouraisesti” apuja antaa vaan pieni hipaisu riitti saamaan orin tekemään sen mitä käskettiinkin. Puolipiruetissa ori hieman sähelsi omiaan, mutta kyllä sekin sitten onnistui lopussaan, kun herra oli saanut kerran vetää pukkilaukkaa kentän ympäri…
06.05.2013 | kouluvalmennus | valmentajana Sinte
Kolibri ja Asa olivat verryttelemässä maneesissa tarkkailevien silmieni alla. Arabi liikehti näyttävästi, mutta Kolibrin istunnassa oli jotakin häikkää. Katselin istuntaa etsien siitä sen pienen virheen, mikä teki siitä virheellisen näköisen. Ongelmaksi ratkesi niinkin yksinkertainen asia kuin leuka: Kolibrin kääntäessä päätään alaspäin, koko selkäranka taipui huomaamattomasti väärälle kaarelle. Pienen liikeen, leuan nostamisen, jälkeen koko istunta näytti hurjasti paremmalta. Alkuverryttelyiden jälkeen aloimme nostamaan laukkoja. Vaihtelimme laukkaa tempoineen, ja Asa vaikutti todella reippaalta. Vaivaa nähtyjen pidätteiden ansiosta saimme oria hiukan rauhoittumaan. Vastalaukkaa Asa ei ensin meinannut hiffata ollenkaan, ja saimme sen toimivaan vasta rankalla harjoittelulla. Asa taipui hienosti, eikä pohkeenväistöissäkään ollut mitään moittimista. Lopputunnin aikana sain korjattua Kolibrin istunnan lisäksi Asan liikkumista erilaisissa taivutuksissa ja laukoissa.
03.04.2013 | päiväkirja | kirjoittanut Kolibri
Hain tänään Asan kotiin maahantuojan tallilta, jossa se oli odotellut pari päivää. Sain taas huomata, ettei tämä ori olekkaan mikä helppo tapaus. Jo koeratsastuksessa sen huomasin, mutta ajattelin vain, että se olisi hyvä lisäys talliimme - ja ainahan pieni haaste on hyvästä! Ori hyöri ja pyöri ympäriinsä taluttaessa, veti vain joka suuntaan ja pyöritteli häntäänsä. Lastauskopin Asa koki ilmeisesti suurena ja pelottavana mörkönä, sillä sinne se ei olisi halunnut ollenkaan mennä! Orista lähti ääntä parin hevosen verran eikä kapinoinnista ollut puutetta. Se yritti jopa potkaista minua pari kertaa. Onneksi muistin, että Asa pitää todella paljon porkkanoista, joten lopulta ori saatiin houkuteltua traileriin niiden avulla. Pelottavasta ja suuresta tapahtumasta onneksi selvittiin vahingoitta, mitä nyt uuden omistajan kädet jäivät hieman kipeäksi jatkuvan vetämisen takia.
Kotipihalla Asa päätti, että tullaan sitten kunnon tyylillä ulos! Trailerista ulostulo tapahtui suurella ryminällä ja kiireellä, ja sainkin juosta orin perään ettei se karkaisi. Saattoi hyvinkin olla, että kirosin tässä vaiheessa kerran jos toisenkin hankintaani. Pienen kinastelun jälkeen sain Asan karsinaansa, jonne se lopulta näytti rauhoittuvan. Tulisuutta tästä orista ei varmaankaan kovin helpolla saa kitkettyä pois, mutta ainakin Asalla on upeat liikkeet ja motivaatiota kouluratsastukseen. Ja varmasti kaiken tulisuuden alla piilee kultainen sydän - sen esille kaivaminen vain vie vähän aikaa.
Asalla on ollut aika kiivas kisatahti viime aikoina, joten tänään päätin ottaa orin kanssa rennosti. Suunnitelmissa oli käydä rentouttavalla maastoretkellä kauniina kesäpäivänä. Olin kutsunut hyvän ystäväni tallille, sillä orin kanssa ei voi yksin lähteä maastoon. Hevosseuraksi lähti aina yhtä luotettava ja maastovarma Lellu-neiti.
Noh, koska on kyse Asasta, niin kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Orin nappaaminen tarhasta ei ollutkaan mikään helppo juttu, vaan se suorastaan piruillakseen juoksutti minua ympäri tarhaa - ja pysähtyi vasta sitten, kun kompastuin omiin jalkoiheni. Kiroillen talutin orin talliin. Talutusmatka sentään sujui asiallisesti, enkä joutunut kuin kerran pysähtymään ja neuvottelemaan orin kanssa kulkusuunnastamme. Talutin Asan karsinaan samalla kun se ilmoitti koko tallille olemassaolostaan. Pyöräytin silmiäni samalla kun sidoin orin kiinni karsinaan, laitoin oven kiinni ja kävin hakemassa sen varusteet. Olin juuri pari päivää sitten ostanut Asalla uuden, kauniin tummansinisen neliöhuovan, ja huoltanut sen satulan kiiltävään kuntoon. Harjaus sujui ongelmitta ja Asa jopa pysyi suurimman osan ajasta paikoillaan. Satulavyön kiristäminen ja suitsien laittaminen oli tuttuun tyyliin vaikeaa puuhaa, mutta siitäkin selvittiin lopulta.
Nousin selkään tallin pihalla, ja otimme kaverini kanssa suunnaksi läheisessä metsässä sijaitsevan ratsastuspolun. Asa pysyi alkumatkan rauhallisena, ja elättelin mielessäni toivoa, että myös loppumatka sujuisi ilman sen suurempia konflikteja. Hetken rauhallisen köpöttelyn jälkeen aloimme lisätä vauhtia, ja etenimme metsäpolkua reippaassa ravissa. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi, ilma oli mitä mainioin. Valitettavasti Asa päätti säikähtää jotain metsästä kantautuvaa rasahdusta, ja lähtikin laukkaamaan täyttä vauhtia eteenpäin. Kuulin ystäväni hölmistyneen huudahduksen, samalla kun puut vilahtelivat silmissäni. Lopulta sain orin vakuutettua siitä, että vaaratilanne oli ohi, ja onnistuin pysäyttämään sen polulle. Ystäväni otti minut kiinni Lellun kanssa, ja jatkoimmekin loppumatkan rauhallisessa vauhdissa.
Loppuretki sujuikin rauhallisesti, ja tunsin kuinka Asa rentoutui ja nautti rauhallisesta tahdista. Se käyttäytyi tallissakin varsin mallikkaasti, ja annoin sille pari porkkananpalaa herkuksi. Kävellessäni takaisin tilan päärakennukselle päätin, että tälläisiä retkiä pitäisi tehdä useampiakin!
08.06.2013 | kouluvalmennus | valmentajana Helena, Vaahterapolku
Taisi tämä herra hieman seota kaikista tammoista, jotka olivat samalla kentällä pakertamassa koulukuvioita. Ratsastajalla oli hieman tekemistä, että saisi ratsunsa kuulolle, mutta kun se onnistui, kuoriuiti Asasta mainio kouluratsu. Sille ei todellakaan tarvinnut ”kovakouraisesti” apuja antaa vaan pieni hipaisu riitti saamaan orin tekemään sen mitä käskettiinkin. Puolipiruetissa ori hieman sähelsi omiaan, mutta kyllä sekin sitten onnistui lopussaan, kun herra oli saanut kerran vetää pukkilaukkaa kentän ympäri…
06.05.2013 | kouluvalmennus | valmentajana Sinte
Kolibri ja Asa olivat verryttelemässä maneesissa tarkkailevien silmieni alla. Arabi liikehti näyttävästi, mutta Kolibrin istunnassa oli jotakin häikkää. Katselin istuntaa etsien siitä sen pienen virheen, mikä teki siitä virheellisen näköisen. Ongelmaksi ratkesi niinkin yksinkertainen asia kuin leuka: Kolibrin kääntäessä päätään alaspäin, koko selkäranka taipui huomaamattomasti väärälle kaarelle. Pienen liikeen, leuan nostamisen, jälkeen koko istunta näytti hurjasti paremmalta. Alkuverryttelyiden jälkeen aloimme nostamaan laukkoja. Vaihtelimme laukkaa tempoineen, ja Asa vaikutti todella reippaalta. Vaivaa nähtyjen pidätteiden ansiosta saimme oria hiukan rauhoittumaan. Vastalaukkaa Asa ei ensin meinannut hiffata ollenkaan, ja saimme sen toimivaan vasta rankalla harjoittelulla. Asa taipui hienosti, eikä pohkeenväistöissäkään ollut mitään moittimista. Lopputunnin aikana sain korjattua Kolibrin istunnan lisäksi Asan liikkumista erilaisissa taivutuksissa ja laukoissa.
03.04.2013 | päiväkirja | kirjoittanut Kolibri
Hain tänään Asan kotiin maahantuojan tallilta, jossa se oli odotellut pari päivää. Sain taas huomata, ettei tämä ori olekkaan mikä helppo tapaus. Jo koeratsastuksessa sen huomasin, mutta ajattelin vain, että se olisi hyvä lisäys talliimme - ja ainahan pieni haaste on hyvästä! Ori hyöri ja pyöri ympäriinsä taluttaessa, veti vain joka suuntaan ja pyöritteli häntäänsä. Lastauskopin Asa koki ilmeisesti suurena ja pelottavana mörkönä, sillä sinne se ei olisi halunnut ollenkaan mennä! Orista lähti ääntä parin hevosen verran eikä kapinoinnista ollut puutetta. Se yritti jopa potkaista minua pari kertaa. Onneksi muistin, että Asa pitää todella paljon porkkanoista, joten lopulta ori saatiin houkuteltua traileriin niiden avulla. Pelottavasta ja suuresta tapahtumasta onneksi selvittiin vahingoitta, mitä nyt uuden omistajan kädet jäivät hieman kipeäksi jatkuvan vetämisen takia.
Kotipihalla Asa päätti, että tullaan sitten kunnon tyylillä ulos! Trailerista ulostulo tapahtui suurella ryminällä ja kiireellä, ja sainkin juosta orin perään ettei se karkaisi. Saattoi hyvinkin olla, että kirosin tässä vaiheessa kerran jos toisenkin hankintaani. Pienen kinastelun jälkeen sain Asan karsinaansa, jonne se lopulta näytti rauhoittuvan. Tulisuutta tästä orista ei varmaankaan kovin helpolla saa kitkettyä pois, mutta ainakin Asalla on upeat liikkeet ja motivaatiota kouluratsastukseen. Ja varmasti kaiken tulisuuden alla piilee kultainen sydän - sen esille kaivaminen vain vie vähän aikaa.
Ulkoasu © weebly, tekstit © Kolibri ellei toisin mainita